Oikeastaan minun piti kirjoittaa tunnelmia taakse jääneistä eduskuntavaaleista jo pääsiäisenä, mutta upea sää ei houkutellut istumaan koneen äärellä yhtään enempää, kuin oli pakko. Ja pakkohan ei ollut eikä ole.
Heti vaali-iltana kirjoitin Facebookissa lyhyen päivityksen: ”Tänään on takki tyhjä ja pieni pettymyskin kaivaa mieltä. Toki keski-ikäinen mies on myös pettymyksiin tottunut, eikä tähän mikään kaadu.” Ensimmäiset tunnelmat ovat toki edelleen totta, mutta näin muutama päivä vaalien jälkeen on ollut aikaa pohtia tehtyä ja tekemätöntä vähän tarkemmin.
Puretaan tuo pettymys ensin. Olin ja olen siis pettynyt nimenomaan pieneen äänimäärääni. Saamani palaute ja omakin arvioni kertoivat, että onnistuin tekemään ainakin uskottavan kampanjan ja sain mielestäni ihan hyvin näkyvyyttäkin. Toki tuo näkyvyys on aina suhteellinen käsite. Ymmärrän, että joku tätä lukeva voi miettiä, että ei ainakaan itse nähnyt minua missään kanavassa. Se on aivan varmasti mahdollista. Tosiasia kuitenkin on, että jopa alueeltamme valittujen kansanedustajien mainonta ja kampanjointi meni minulta ohi. Toisin sanoen valituksi tuli moni sellainen, joiden kampanjasta en itse nähnyt juuri minkäänlaista merkkiä. Se vain kertoo kaiketi siitä, miten hankalaa on tuota näkyvyyttä lopulta saada.
Toisin sanoen valituksi tuli moni sellainen, joiden kampanjasta en itse nähnyt juuri minkäänlaista merkkiä.
Olen sanonut asiasta kysyttäessä, että tein kutakuinkin sen, mitä työssäkäyvä ihminen pystyy tekemään. Käytin talvilomani ja ylityötuntini kampanjointiin, kuljin ympäri vaalikenttää ja yritin satsata sekä digitaaliseen, että perinteiseen mainontaan. Toki aina olisi voinut vielä yhden somepostauksen tai blogikirjoituksen väsätä tai vielä yhden tilaisuuden tunkea kalenteriin. Tiedän senkin, että joku toinen ehdokas ei olosuhteiden vuoksi kyennyt laittamaan juuri ollenkaan aikaa kampanjointiin. Siitä huolimatta se toinen saattoi saada huomattavasti enemmän ääniä kuin minä. Sellaista on vaalien todellisuus. Jokaisella ehdokkaalla on rajallinen määrä aikaa, rahaa tai energiaa. Joillakuilla näitä kaikkia on enemmän kuin toisilla, mutta rajallisesti silti kaikilla. Ylimääräisellä ajalla voi paikata pientä budjettia ja paljolla rahalla saa lisää energiaa uusien tekijöiden muodossa. Minä käytin omat resurssini melko lailla loppuun.
En silti halua, että tästä jää sinulle kuva katkerasta miehestä. En kerjää edes sääliä. Kampanja oli hieno kokemus. Itse asiassa jokaisen ihmisen pitäisi saada kampanjoida edes kerran elämässään. Erityisen kiitollinen olen siitä tavasta, jolla oma KD-porukkamme toimi yhdessä. Itse en kokenut minkäänlaista selkäänpuukotusta tai reviirikamppailua, jollaisesta joskus saa kuulla. Koin, että teimme ihan aidosti yhteistyötä ja minulla on vain hyvää sanottavaa ehdokastovereistani. Ihan jokaisen KD-ehdokkaan kanssa en ehtinyt tutustua erityisen hyvin, mutta muutaman kanssa kyllä. Aivan huippuhienoja ihmisiä.
En kerjää edes sääliä.
Seuraavat vaalit, joissa olen mukana, ovat kunnallisvaalit. Olenko mukana seuraavissa eduskuntavaaleissa? Näissä hommissa pitää välttää ehdottomia kannanottoja, mutta tällä hetkellä ajatus on se, että en ole. Ajattelen, että kaikessa tekemisessä saadun tuloksen pitää ainakin jollakin tavalla korreloida tehdyn työmäärän kanssa. Poliittisessa kampanjoinnissa niin tapahtuu vain harvoin. Toisaalta jokainen saa sen äänimäärän, minkä ansaitsee.
ramilehtola.com 
Vastaa